Sunnuntai

Aamupäivällä 1,5h metsässä, mihin oli satanut viime päivinä sen verran lisää lunta, että omissakin jaloissa aktivoitui ihan uudet lihakset. Sieltä suoraan hakutreenit. Sieni opettelee nyt irti maalimiesten käsistä eli rulla on kenkien vieressä, jotta saadaan se kohdentamaan jalkoihin. Pyysin kädet auki, jotta koira saa tarkastaa ettei siellä ole mitään, mutta kovin vaikeaa oli silti ja koira kysyy helposti multa "eihän se ole täällä, mitä nyt teen". Kokeiltiin kerran, että koira sai katsoa kun mm tiputti rullan jalkoihinsa, se oli ehdottomasti paras toisto. Ehkä nyt alkuun pari treeniä ihan tälleen, että saadaan sitä ajatusta myytyä koiralle. Sieni onneksi vastaa treeniin aika nopeasti, joten tuskin sille kauhean pitkää rautalankaa tarvii vääntää.

Lisäksi kiristin kiintorullan niin, että koiran ei pitäisi mitenkään saada sitä suuhunsa. Se tekee nyt siis kuurin pelkkää irtorullaa ja jatkossa sillä on joka jumalan treenissä kiintorulla kaulassa, vaikka olisi suorapalkat. Aluksi olikin, mutta jotenkin se sitten pääsi muuttumaan. Rullaa on niin tyhmää säätää koko ajan, joten ollaan tehty niin, että ensin pari toistoa irtorullilla ja sitten vika kiintorullalla, ja laitan sen vasta siinä vaiheessa koiran kaulaan. Koska se on nyt "saatavissa" -asennossa, niin ei sitä voi pitää jos tehdään irtorullilla, koska koiraa ei ole tarpeeksi opetettu etsimään irtorullaa, ja se varmasti nappaisi heti kiintorullan. Olen siis itse opettanut sen siihen, että aina kun rulla on kaulassa, sitä käytetään. Ihmekö, että se vähän alkoi ennakoida ja ottaa sen 20m liian aikaisin... tänään oli erittäin positiivista se, että koira ei yrittänyt kertaakaan missään vaiheessa hamuta kiintorullaa. Vähän hidas se ehkä oli viime kerran palautteen takia, mutta tuskin mitään peruuttamatonta tapahtuikaan, vaikka jälkeen päin kaduttaa että niin kovasti yritin edes kieltää.

Ajatus nyt kai olisi, että opetetaan koiralle seuraava kaava:

1) mene maalimiehen luokse, jos suorapalkka, ukko käskee heti koiran tultua sen maahan, jotta koiran ei tarvitse yhtään hetkeä arpoa mikä on homman nimi, ja alkaa palkata sovitusti

2) jos ukko on passiivinen, etsi irtorulla ukon jalkojen luota

3) jos irtorullaa ei ole siellä, ota kiintorulla kaulasta

Ollaan me noita kaikkia tehty, mutta tämä hierarkinen järjestys ei ole Sienelle lainkaan selvä.

Illalla sovitut tokotreenit. Sienelle oli paperilla plääni, mutta koira oli aivan ihmeellisen vaisu ja laiska lehmä, lisäksi se otti kauheasti häiriötä toisesta, tutusta koirasta ja varsinkin sen vinkupallosta (samanlainen cuz kuin meillä). En muista sen aikoihin olleen tuollainen. Jotain pientä siinä sitten duunailtiin, noudon palautusta sivulle, täyskäännöstä ja 90 asteen käännöksiä paikallaan, kaukoja jossa avustaja naksutteli kelvot i-s ja m-s -vaihdot (kelpoja oli paljon, ei tainnut juuri yhtään jäädä palkkaamatta?), ruutua jossa pallolle juoksukin oli niin laimeaa että ihmetytti kovasti, ja alustalle läheltä tehtävän paikan haun keskeytin parin toiston jälkeen koska se oli vaan niin koomaista. Oli tarkoitus tehdä käskytettynä kolmen liikkeen + neljäntenä aloituspaikkaan ohjaamisen ketjutus ja antaa koiralle isompi ruokapurkki siitä, mutta päätettiin jättää se kokonaan väliin. Periaatteessa en halua sääliä koiraa, ja haluaisin opettaa sille, että ahdistuksesta tai uupumuksesta huolimatta sen pitää tehdä ne hommat. Tehköön sitten hitaasti, mutta tehtävä on. Toisaalta se tunneoppii nopeasti ja koska se nyt vaan oli niin kamala, niin ei tehnyt mieli alkaa junnata mitään. Siispä lopuksi sillä ruokapurkilla tuttua koira liinassa haukkumista, ja avustaja esti koiraa pääsemästä palkalle ja vasta kun se haukkui kunnolla, se pääsi oikeasti. Kyllä se tässä vähän heräsi ja osoitti jotain tunnetta, mutta siinä tulee edelleen kaikkea ihme säätöä... koira ei esim. vedä hihnassa kupille, vaan liinan kiristyessä lähtee kiertämään avustajan takaa, niin kuin tekee lenkillä jos joutuu lyhtypylvään väärälle puolelle. Lisäksi se nyt haukkui jotenkin turhan kimeästi, sellainen räkäinen sävy siinä ei ollut missään vaiheessa, mutta kyllä se turhauman kautta voimakkaammaksi muuttui.

Yritän nyt olla heti ajattelematta, että nyt ne lonkat alkoi sitä vaivata... harvoin ensin käyn oikealla lenkillä ja toisen lajin treeneissä ennen tokoa, koska tiedän että Sieni ei sitten enää ole parhaimmillaan. Se ei kerinnyt levätä kotona kuin reilun tunnin ennen tokoon lähtöä. Toivotaan, että ensi kerralla se on taas normaali.

Luksille oli alun perin ohjelmassa vain hajutunnistusta, mutta lopuksi se pääsikin vielä humppaamaan jotain tottis-toko-juttuja kun aikaa jäi Sieneltä. Hajuna kaneli, laseja 3kpl, tyhjissä pelkkä paperi, ensin pelkkää rataa ja sitten piilotin purkit (myös väärät, ettei bongaile silmillään) ensin hallin nurkkaan, sitten vähän laajemmalle ja lopulta koko hallin alueelle. Koira katsoi, mutta tein myös valepiiloja, eikä se lähtenyt silmillään etsimään sieltä mihin olin purkkeja oikeasti laittanut. Nenä vaan kävi kun se paineli menemään! Ekalla ilmaisi ja yritti tuoda mulle tyhjää purkkia, ja sitten vähän myöhemmin naksautin sille vahingossa kun se ei ollut vielä oikealla, mutta muuten se teki kivaa työtä ja on kyllä tajunnut jutun juonen :) Pitäisi nyt sitä ilmaisua vielä yrittää sille opettaa, että saisi siihen vähän kestoa.

Aamulla klikkailin lääkkeen syömistä. Inspiroiduin kaverin videosta fb:ssä ja olihan se kokeiltava. Eka kierros meni ilman kameraa, mutta Sieni teki videolle ihan saman kuin aiemmin, eli kumartui itse poimimaan pudonneen lääkkeen lattialta ja söi sen, ja sai vielä uuden namin. :D Sieni nyt on niin ahne, että se syö suunnilleen pieniä kiviä, jos kädestä tarjotaan. Se olisi aika varmasti siis syönyt tuon lääkkeen ilman mitään pohjalla olevia naksautuksiakaan eikä tämä treeni yllättänyt mua lainkaan. Luksi taas, no, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) Ei yllättänyt tämäkään yhtään! Mudin elämä on tosi vaarallista, kun aina yritetään myrkyttää!

Ostin tuossa taannoin koirien hammastahnaa, oli sitä joskus, mutta se kuivui tai loppui. Nyt olen yrittänyt taas aktivoitua tällä saralla. Molemmat on niin hassuja kun niiden hampaita harjataan, pakko joskus saada joku ottamaan kuvia ilmeistä. :D

***

Päivitys seuraavana aamuna: Sieni paskanti taas yöllä sisään. Saman se teki viikko sitten, tosin silloin se enemmän yrjösi ja se oli paljon märempää muutenkin, viimeöisiä kasoja sai paperin kanssa kokeilla mikä on murenevaa rutikuivaa paskaa ja mikä kovaa vielä syömätöntä luuta... Palautin ne kuivat lumpion palaset lattialle muistaakseni perjantaina ja sunnuntaihin mennessä koira siis oli taas kerinnyt syödä itsensä umpeen. Varmaan sillä oli maha kipeä jo iltapäivän treeneissä, mikä selittää oudon käytöksen. Tämä on alkanut sterkan jälkeen ja ahneemmaksi muuttuminen on kai ihan tyypillinen seuraus, ja tavallaan toivoinkin sitä, mutta äääh... meillä ei siis voi olla enää lattialla jatkuvasti saatavilla mitään kuivia luita tai marketin puruluita. "Kohtuus" on kadonnut täysin Sienen sanavarastosta ja se syö itsensä sairaaksi.