sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Suski Korrin tottiskoulutus

Korriviikonloppu jatkui tänään seuran hallilla. Pidän Suskin tyylistä; ulosanti on selkeää ja rehellistä ja hän näkee koiran yksilönä, eikä jumiudu sen rotuun tai leimaa sitä muuten minkään ennakkoluulon perusteella. Luulisi, että se on itsestäänselvää, mutta valitettavasti ainakin pk-puolella on ihmisiä jotka silmin nähden luokittelee maksavat asiakkaat "oikea koira" ja "puudeli" ja kouluttajan panostus on sitten myös sen mukaista. Suski Korria voin lämpimästi suositella. Koulutus oli tänäänkin oikein antoisa ja mulla on sivukaupalla muistiinpanoja, mutta lopputulos on silti omalta osalta lähinnä paha mieli. Eikä ole eka kerta, kun luennon tai kuunteluoppilaana olon jälkeen pursuan intoa, mutta koirakkopaikan maksettuani käteen jää vain masennus siitä että mitä hittoa mä räpellän tällasten piskien kanssa kun toisilla on niitä oikeita bortsuja, jotka painii ominaisuuksiensa kanssa aivan eri sarjassa.

Koulutus alkoi aamuyhdeksältä ja puolen päivän maissa lounastauolla kävin hakemassa koirat kotoa. Tehtiin pareittain aina 15min per kerta, kaksi kierrosta per koira. Tällöin ihmiset sai vietyä, haettua tai järkättyä koiralleen kyydin kuriirin avulla eikä kenenkään tarttenut möllöttää häkissä tai autossa koko päivää. Mun koirien vuorot oli siis vasta iltapäivällä. Eteisessä oli läjä yrjöä, mutta onneksi se oli vain lattialla niin oli nopea pyyhkäistä pois. Illalla kotiin palattuamme kämpässä haisi edelleen yrjö ja tarkempi tarkastelu paljasti että sängyssä on varsin suuri lammikko kanssa, joka oli tietysti jo imeytynyt päiväpeittoon, täkkiin ja pussilakanaan. No pesukone laulamaan vaan.

Sienen ekalla ja oikeastaan toisellakin kierroksella katsottiin seuruun käännöksiä ja eilisestä luennosta inspiroituneena halusin kokeilla sillä aktivointia, eli haukuttamista ennen palkkaa. Sieni oli jotenkin nuutunut ja epäilen sitä yrjöpetteriksi. Haukkuminen on edelleen elokuun Suskin edellisen koulutuksen jäljiltä ihan kesken ja koira ei ole riittävän aktiivinen, se pitää treenata erikseen. Käännökset on perseestä ja opeteltiin sitten pakastepurkinkansimetodia, jossa ohjaajan on tärkeää tehdä käännös pysyen kannen päällä. Tehtiin vain vasemmalle. Jos tekee laajempaa kaarta, koira käyttää vaan etuosaa paikan pitämiseen eikä opi sillä heittämään takapäätä, kuten pitäisi. Sieni alkoi lässähtää tässä, mutta ei se nyt sentään kokonaan lopettanut tekemistä. Suski havaitsi, että jos koira istuu ja yritän korjauttaa sen asentoa, sen oikea lonkka "tärisee" vai mitä nyt tekikään ja se näytti siis siltä että se tuntuu pahalta. Seisoessaan koira osaa astua ristiin ja se näyttää aivan erilaiselta, normaalilta. Eihän sen istuessaan niitä käännöksiä kuulu tehdäkään (paitsi tokon sivuaskeleet? paikalla käännös?) ja voin treeneissä aivan hyvin antaa sen seistä. Kyllä se sitten loppua kohti saatiin onnistumaan vaikka mua ahdisti koska koiraa ahdisti. Suskin mielestä koira ihan kauheasti haluaa tehdä mulle mieliksi, mutta kipujen vaikutusta ei voitu täysin poissulkea ja lisäksi mä tein monta pientä juttua väärin. Esim. kun se oli vasta korjaamassa asentoa sivulla, mun piti ehdottomasti odottaa että se ehtii hakea paikan ennen kuin lähden liikkumaan lisää (tavoitteena siis tehdä koko ympyrä, mutta pienissä osissa), jos liikuin yhtään liian nopeasti alta pois, koira meni epävarmaksi ja hidastui. Apuna piti kanssa käyttää vain suullista sivu-käskyä ja pitää vasen käsi aivan paikoillaan, reiteen taputtaminen häiritsi koiraa, ei auttanut vaikka olen niin luullut. Lisäksi sain noottia siitä, että jos ohjaaja on lössö ja rauhallinen, koirakin on. En kehunut sitä tarpeeksi, ei määrällisesti eikä varsinkaan laadullisesti. Varsinkin haukuttamisen pitäisi olla sellaista että oikein haastaan koiraa äänensävyllä "no, HAUKUpas! anna tulla!!" eikä mikään hiljainen "hauku..?". Kaiken kaikkiaan Suskin mielestä koirassa tuntuisi olevan enemmän tavaraa kuin mitä se nyt ilmentää. Se pitäisi vaan saada sieltä kaivettua esille. Mun mielestä tämä oli paljon masentavampaa kuin jos olisi suoraan sanottu, että anna olla ja osta uusi parempi koira. Johan sitä on vuosi ainakin yritetty mutta en vain osaa :(

Luksi odotti autossa, onneksi oli vaan pari astetta pakkasta, niin tuplatakissa se tuntui pärjäilleen hyvin. Kilipää mikä kilipää kun ei häkissä pysty olemaan. Meidän pari teki ensin, ja vein koiran halliin kun niillä oli vielä joku vajaa 10min jäljellä. Laitoin sen "käy siihen" nurkkaan ettei häiritä toista koirakkoa, ja palkkasin sitä nakinmuruilla varmaan 5-10s välein ihan koko ajan. Silloin se pystyy olemaan kuin mikä tahansa normaali koira ja makasi rauhassa hiirenhiljaa. Omalla vuorolla olisin oikeastaan halunnut kokeilla eilisen luennon inspiroimana henkilöryhmää ja turhaumaa, eli 10 kertaa palkata koira juuri ryhtään tultuamme ja 11. kerralla estää sitä saamasta palkkaa. Mulle jäi nyt vähän epäselväksi onko turhauman pointti enemmänkin vaan vahvistaa palkan himoa, eikä niinkään tehdä tunnetilaa siihen liikkeeseen mitä sillä tehdään. No, kun kerroin että henkilöryhmässä koiraa ylipäänsä ahdistaa ja se helposti vilkuilee ihmisiä, Suski kysyi heti että osaako koira tehdä kahdeksikon ilman niitä ihmisiä. Totta kai osaa, vastasin, mutta eipäs vaan osannutkaan. Kontakti putosi kahdesti tai kolmesti eri kohtaa käännöksiä! Mulle tuli jo eilen mieleen että en oikeastaan tiedä miten se tekee käännökset, ja pitäisi ottaa ohjelmaan ja hioa niitä niin että kontakti aina säilyisi. No, näemmä oikeasti onkin syytä :D Tehtiin sitten pari kasia siinä muuten vaan. Mä olen kai aina tehnyt henkilöryhmän niin että eka käännös tulee vasempaan, joka on typerää koska a) koira jää ohjaajan ja vieraan ihmisen väliin ja b) se usein laskee koiria siinä missä oikealle kääntyminen nostaa (jos on oikein opetettu). Tehtiin sitä kasia vaan niin että eka tuli oikealle, ja sitten otettiin ne henkilöt kanssa. Henkilöryhmällä kannattaa tehdä paljon ns. lähestysmisharjoituksia, että heti kun koira näkee silmäkulmassaan että tuolla on henkilöryhmä, se alkaisi odottaa palkkaa. Eli päätetään esim. etukäteen kolme eri kohtaa missä palkataan jo ennen kuin ollaan ryhmässä. Eka on kaukana, toka lähempänä ja kolmas hyvin lähellä. Sitten mennään ryhmään asti ja palkataan heti siinä, jne. Suski naksutti meille ja palkkasin aina naksauksesta pallolla. Lopulta pyörittiin siellä ryhmässä oikeasti, jollain oli vaikeaa muistaa tehdä eka oikealle se käännös, mutta kyllä se siitä. Oli puhetta myös niistä kontaktikatkoista, ja Suskin mielestä vaikka koira vilkaisee niin nopeasti että siihen ei ehdi reagoida ennen kuin se palautti jo kontaktin, siitä voi kieltää silti. Koira kyllä ymmärtää. No, sitten pantiin koira liinaan ja tehtiin sitä tavallista estämistä niin että kävelin henkilöryhmän läpi ja avustaja alkoi estää juuri kun tultiin ryhmään. Koira vastaa estämiseen kivasti ja sitä saa käyttää sille enemmänkin.

Toisella kierroksella olin pyytänyt vain leikitystä, uskon että osaava ihminen voi vahvistaa tuollaisen tyypin itseluottamusta kovasti ja Suski varmasti ainakin on ammattitaitoinen. Hää kävi vessassa ennen tätä päivän viimeistä varttia "jos se hyppää mun päälle samalla tavalla kuin tuo sulle narupalloa suoraan mahallesi" ja me oltiin siinä vessan oven edessä. Kun hää astuu ovesta ulos, mudi saa hirveät kilarit ja käy rääkymään ihan raivona! On sillä lyhyt muisti, joku vieras tuli vessasta yhtäkkiä, huh huh! No, otin sen käskyn alle "tässä" ja vein sen kauemmas ja kyllä se sitten vaikeni, mutta huhheijaa taas. Mä luulen että moni meidän treenikaveri ei oikein ole uskonut kun olen sen ongelmista kertonut. Onhan se nyt kotona tai tuttujen kanssa ihan erilainen ja näitä tällaisia kilahtamisia tulee sitten kun olosuhteet onkin vähän erilaiset. Sanoin ääneenkin, että ei ollut mulle mitenkään ylläri ja tällaista meidän elämä on. Suski leikitti koiraa "raippakanalla" ja se meni kaiken kaikkiaan varsin hyvin. Olin varma, että nyt tän raivarin jälkeen koira ei ainakaan leiki vieraan kanssa, ja sanoi se ensin kerran räyh ennen kuin lähti saalistamaan. Se taisteli ihan ok ja ennen kaikkea teki tosi hyvät saalisrauhat! Ihmettelin siinä ääneenkin että harvoin se noin hyvin pitää. Menin itse "alle" ja kehuin koiraa kovasti koko ajan sen saalistaessa/vastustaessa, Suski ei siihen koskenut. Loppua kohti Suski vähän uhkasi sitä raipan varrella ja se oli ihan ok. Terävyydestä siinä vielä puhuttiin että sen kanssa pitää vain elää ja tiedostaa se koko ajan, ja Suski sitten heitti, että maleilla se on varsin yleistä ja onpahan mulle tuttu ominaisuus jo ennakkoon jos joskus sellaista koiraa ajattelisin. Vähän mä varmaan olisin pitkällä jos mulla joskus olisi sellainen huippukoira että oikeasti vain ohjaajan puutteet asettaisi menestykselle rajat, eeeeeh.... 25e pelkästä leikistä oli kyllä ehkä aika paljon, mutta uskon että oli kuitenkin ihan hyvin käytetty raha. Harmi kun Korrien (supersuositut) viiden kerran "koiran itsetunnon kohotuskurssit" on kaukana etelässä, veisin mun molemmat koirat sellaiselle ihan heti.

Sitten vielä muistiinpanot muiden treeneistä:

-seuruu: liikkeelle lähteminen hyväksyy edellisen suorituksen eli jos koira vilkaisee perusasennossa muualle, ei saa ikinä lähteä. Kielto vilkaisusta (vaikka olisi ollut niin nopea että ohjaaja ei ehdi samalla hetkellä kieltää, kiellä heti kun kerkiät!), "hyvä" kun korjaa ja vasta sitten mietitään liikkeelle lähtöä.

-käännöksissä opetteluvaiheessa kannattaa kehua hetki ennen kulmaa ja koko sen ajan, auttaa koiraa pitämään kontaktin ja tekemään nätimmät käännökset

-edistävälle koiralle äkkipysähdyksiä ja paljon tempon muutoksia ja äkkipysähdyksiä niistä kanssa, pysähtyessä voi antaa "sivu" -käskyn jos koira osaa sillä korjata taaemmas

-jos seuruussa pitää palloa vas. kädessä, koira ei saa yhtään vilkuilla eikä härkkiä sitä. Opetetaan ensin perusasennossa. Kättä ei myöskään pidetä mitenkään oudosti siksi että koira malttaisi paremmin luopua pallosta, vaan käsi heiluu normaalisti ja se koira koulutetaan siihen.

-pallon pudotus tästä vas. kädestä: paiskaa maahan, älä heitä mihinkään, eli käsi ei saa pallon vapauttaessaan liikahtaa

-kontaktin putoaminen liikkeelle lähtiessä: palkka heti ekalta askeleelta teki koira mitä tahansa, esimerkkikoira alkoi parin toiston jälkeen pitää kontaktia jo paljon paremmin

-lelunpalautusongelma: kannattaa miettiä itse leikkiä, onko ohjaaja liian dominoiva, retuuttaako koiraa? Koiran mielestä ei ole helppoa tulla ohjaajan luo, jos siitä seuraa kuormittava leikki, vaikka leikkiminen itsessään olisikin siitä mukavaa ja vaikka se haluaisi tehdä ohjaajalle mieliksi. Koiralla tulisi aina olla neljä jalkaa maassa ja ohjaajan lähinnä pitää lelua tuntumalla, koira riuhtoo! Varsinkin miehillä usein liian voimakas leikkityyli ja koiraa suorastaan paiskotaan. Jos koira tuntee leikissä hyvää itseluottamusta, sen mielestä ohjaajan luokse on mukavaa tulla leikkimään. Koiran tulee myös saada voittaa. Satunnaispalkkaus on tehokkain ja se pätee voittamiseenkin; jos voittaa tai häviää pelin aina, se on aika tylsää.

-mustavalkoisuus vaikuttaa kaikkeen! Arki treeneihin jne. Esimerkkinä oli koira, jolla lelunpalautusongelma. Laitettiin lelu hypyn taakse, koira luopui siitä hyvin mutta meni saaliille ja ohjaajan ottaessa perusasentoa hypyn toisella puolella tuli huonosti ja kyttäsi lelua. Jos ohjaaja tässä vaiheessa antaa koiran suorittaa harmaasti "sinne päin" kun ei parilla pyynnöllä saa koiraa korjaamaan perusasentoa ja lopulta antaa sille hyppykäskyn silti, se vaikuttaa edelleen kun koira ottaa lelun ja lähtee sen kanssa rallaamaan.

-kun lelu on koiralla ja se on tulossa kohti, ohjaaja taputtaa rintaansa merkiksi "tule taistelemaan". Koira saa valita;
a) jos se hyppää ohjaajaa vasten, ohjaaja ottaa lelusta ja taistellaan
b) jos se jää seisomaan neljä jalkaa maassa, ohjaaja ottaa pannasta kiinni ja silittää ja kehuu koiraa eikä ikinä koske leluun (irroitus käskemällä irti, edelleen pidetään pannasta, vedetään koiraa pois ja potkaistaan lelu liikkeelle tai otetaan se taskuun)
Hallintaa on se että koiran on tultava lelun kanssa koska niin sanotaan, mutta se saa itse valita haluaako se taistella vai vain omia lelun. Suskin koirat tekee kuulemma välillä kumpaakin eli se on aivan tilannekohtaista ja täysin ok.

-irroitus maahan kun ohjaajalla on pannasta kiinni. Lelun putoamisen jälkeen
1) ensin vedetään koiraa pannasta taaksepäin = lisää viettiä leluun
2) sitten vasta napataan lelu itselle tai potkaistaan se eteenpäin

-käy siihen -käskystä selkeintä on vapauttaa koira menemällä itse sen viereen ja sanomalla siitä "vapaa". Jos ohjaaja on kauempana ja huutaa vapaa ja koira saa tulla sieltä, se tulee luultavasti jossain vaiheessa kokeilemaan että tulee ohjaajan luokse ilman lupaa "joko nyt voidaan jatkaa". (En kyllä tiedä että mitä sitten? Sitten vaan palautetaan se sinne ja opetetaan että omatoimisuus ei tässä auta. Aika moni kyllä unohtaa sen koiran sinne ja antaa sen aina välillä nousta puuttumatta siihen. En tiedä haittaako se välttämättä, mutta mulla pistää silmään juurikin siksi että arvostan mustavalkoista selkeää kohtelua ja tällainenhän on hyvin harmaata)

-liikkeen aikaisesta kehumisesta moni meistä sai tänään noottia. Minäkin. Tehdään sitä liian vähän ja liian ponnettomasti. Äänestä pitää kuulua että ohjaaja on hurjan tyytyväinen ja nyt menee ihan tosi hyvin! Ääni saa olla fyysisesti kova, ei kuiskita, ja sen mielihyvän pitää valua sieltä koiralle asti. Mä olen kyllä toisaalta sitä mieltä, että kauhea kehuminen on hankala häivyttää ja en tiedä onko turhaa totuttaa koira sellaiseen. Toisaalta opetteluvaiheessa on muitakin apuja ja koesuoritusta kasataan sitten erikseen, ehkä hiljaisuutta voi treenata silloinkin? Moni myös kehuu liikkeen aikana hiljaa "no, ihan hyvä" ja sitten lopuksi palkan yhteydessä kunnolla "vau miten taitava". Miksi? Tällä viestitään koiralle että palkka oli todella arvokas ja sitä edeltänyt suoritus paljon vähemmän arvokas, vaikka suorituksen joka osan pitäisi olla yhtä tärkeä!

-seuruun suurimmat tekniset virheet johtuu palkasta ja sen väärästä suunnasta; helpohko korjata kun ohjaaja muuttaa toimintaansa

-koiran ulospäin aukeava kenotus seuruussa johtuu yleensä kahdesta syystä
1) haluaa tuijottaa vas. taskua jossa palkka on, maaninen "siellä se on" -katse
2) palkka on tullut vas. kainalosta ja koira väistää "teenpä tilaa kun tuohon se kohta putoaa ja sit saan sen napattua siitä heti kun naamani on oikeassa kohdassa sinnepäin kääntyneenä"

-korkean viretilan liikkeissä tavoite ei ole maksimaalinen vire vaan optimaalinen vire! vire on aina sidoksissa mm. koiran hermorakenteeseen ja se taso mille se kannattaa nostaa, on eri koirilla eri.

-ääntelyä noutokapulaa heitettäessä, ruudun tai eteenmenon palkkaa näytettäessä tms? Tee aina vähän seuruuta tms väliin (jo pennulla imutusseuruuta!). Kun koira odottaa hallintaa siihen väliin, ääni vähenee automaattisesti.

-korjaaminen; epävarman koiran voi ainakin satunnaisesti palkata korjaamisesta itseluottamuksen nimissä, mutta pääasiassa palkan pitäisi tulla vain kerralla oikein tehdyistä asioista. Koirat ketjuttaa korjaamisen tosi nopeasti kuuluvaksi liikkeeseen jos siitä saa palkkaa.

-yleensä paimenille liina on pienempi pakote kuin ääni

-passivoivan "ei"n jälkeen pitää aina antaa koiran tuntema, aktivoiva käsky mitä sitten pitäisi tehdä. Myös arjessa! Koiraa ei saa jättää lojumaan siihen "ei noin!" -tilaan.

-"ei" on ylipäänsä Suskin koirille sellainen "lopeta heti kaikki mitä teet" -käsky mikä käytetään esim. jos koira meinaa varastaa pullat pöydältä tai kaataa lapsen hyppimällä päin. Treeneissä harvoin tapahtuu mitään niin kamalaa mikä pitäisi heti lopettaa ja passivoitua täysin, joten pienen virheen merkiksi on "töt-töt". "Äp-äp" on helposti herkille koirille ainakin turhan painokas mutta töttiä ei pysty sanomaan vihaisesti :D

-häiriöharjoituksia tehdessä, esim. seuruussa, pitää pitää huolta että välillä tehdään tosi helppoja häiriöitä, eikä aina vaan vaikeuteta "kun se nyt osaa jo noin hyvin". Tarkoitus ei ole aina hakea virhettä ja murentaa koiran itseluottamusta, muutoin sillä alkaa olla jo seuraamiseen mennessä sellainen "voi kamalaa, mitähän siellä tänään oikein tulee ja miten mä siitä selviän" -olo. Kieltäminen ei opeta koiralle mitään, onnistuminen opettaa, joten välillä suunniteltava niin helppoja häiriötreenejä että koira ei reagoi kertaakaan häiriöön ja saa vain palkkaa.

-matalaviettisille koirille leikki on aina lyhyempi kuin suoritus ennen sitä (mistä leikkipalkka tuli)

-eteentulo: vauhtipalkka eli jos ohjaaja heittää lelun taakseen, tekee helposti joko vinoa tai himmailua pari metriä ennen ohjaajaa. Koira kannattaisi aina ottaa perille asti, sitten rauhassa kehua sitä siinä pari kolme sekuntia "oletpa hieno kun istut siinä edessä" ja sitten vasta kaivaa se palkka esille. Taistellaan niin että ohjaaja peruuttaa ja tekee lelulle tilaa, ei heitetä mihinkään.

-laumavietin käyttö: ensin kehuminen, kunnon jaksotus eli ainakin kolmeen laskeminen ja vasta sitten aletaan kaivaa palkkaa

-luoksetulo suoraan sivulle: palkka (nami) annetaan vasemmalta koiralle niin että sen pää kääntyy ja oikea lapa painaa hieman ohjaajan vasenta jalkaa vasten. Leluun vapautus kello 9-9.30 kohdilta, lelu voi olla ohjaajan nyrkissä niin että pallon naru pysyy ohjaajalla ja koira saa taistella, ei juosta sen kanssa. Ei heitetä!

-vauhtia tehdessä ohjaaja voi peruuttaa hiljakseen, rintamasuunta säilyy eli ei käännetä selkää koiralle, ei huudella eikä hetsata, sivu-käskyn voi pari kertaa toistaa jos tarttee

-luoksetulon ei ole tarkoitus olla sirkus; Suskin joku aiempi koira meni lopulta ohjaajan vauhdinlisäyskokeiluista niin epävarmaksi että kutsusta nousi vain hämillään seisomaan. Koira tulee eteen, ohjaaja kehuu ja jaksotuksen jälkeen palkkaa. Vauhdin pitäisi tulla kaupan päälle itsestään kun varmuus on saavutettu.

-vilkas koira (mun mielestä tää sopii myös epävarmalle koiralle): treenikentälle tullessa koira saa tulla vapaana, siis hihnassa mutta ei käskyn alla. Jos koira on kovin sinkoileva, sen voi pitää ihan lyhyellä ettei se heitä volttia. Annetaan koiran katsella ympäristöä, ohjaaja ei huomioi koiraa mitenkään. Sitten tehdään aloitusrituaali ja aloitetaan hommat. Koiran pitäisi olla helpompi keskittyä ja pitää parempaa kontaktia, kun se on ensin saanut luvan kanssa pällistellä missä me ollaan ja että tuolla on tollasia tätejä ja tuolla agiputkia.

-aloitusrituaali, Suskilla tokoasentoon jähmettyminen ja sana "tottikseen!". Opetetaan ottamalla asento, sanomalla sana ja 2-3s jaksotuksen jälkeen kaivetaan palkka esiin ja pidetään bileet riippumatta siitä mitä koira teki ja huomasiko se ekoilla kerroilla ohjaajan asentoa lainkaan :D Yleistetään hyvin eri paikoissa jotta ohjaajan tekemiset, ei ympäristö (tuttu kenttä), toimii vihjeenä.

-pentuimutus seuraamisessa: liikkeelle lähdössä käsi alas ettei opi lähtöpomppua, liikkeelle lähdön käsiapu häivytetään viimeisenä! Kun ollaan siinä vaiheessa, että kättä aletaan irroittaa kuonosta, se pitää nostaa kunnolla ylös ettei koira hypi namin perään. Riittävä kävelyvauhti myös vähentää pomppuja koska honkkelin pennun ei tarvitse koota itseään niin paljon.

-eteentulossa käsien häivytys
1. vedä koira käsillä eteen
2. kädet ylös, kehu
3. odota hetki että koira ehtii ajatella "istun tässä näin ja toi kehuu mua"
4. tuo kädet takaisin ja palkkaa koira

-alkuvaiheessa (pennulla) jäävät voi olla hitaat, koska koira miettii "tätäkö tarkoitat". Maltettava silti antaa ensin sanallinen käsky, sitten käsiapua ja vasta sitten palkata. Jos antaa käskyn ja avun samaan aikaan, saa nopeampia suorituksia, mutta se jää avusta riippuvaikseksi! Koira siis alkaa "ennakoida" sanallisesta käskystä kun siitä seuraa aina käsiapu, ja lopulta käsiapua ei tarvita lainkaan. Liike nopeutuu kun varmuus kasvaa.

-vilkuilu on usein liian matalaa virettä. Esimerkkinä oli koira, joka minustakin oli kauhean häslä ja ehti tehdä sata asiaa ja olisin sanonut juuri sitä mitä ohjaaja oli itsekin tehnyt; palkkaa nameilla, yritä olla itse rauhallinen ja provosoimatta jne. Suski laittoi sen nostamaan virettä lelupalkalla ja vilkuilu väheni huomattavasti! Kova viretila on motiovaatiota ja voimakkaasti ohjaajaa kohti motivoitunut koira ei ehdi eikä halua tehdä mitään muuta kuin saada ohjaajalta palkan ja sen keskittyessä siihen vilkuilu jää itsestään.

-haukkuminen; jos koira haukkuu hyvin, ohjaaja on passiivinen. Jos lopettaa tai esim. vilkaisee muualle, ohjaaja haastaa heti koiran uudelleen "hei mitä sä teet! hauku!!"

-jos ohjaaja hissuttelee, koirakin alkaa. Jos ohjaaja palkkaa vietikkäästi ja tomerasti, koirakin alkaa esittää vietikästä ja tomeraa käytöstä ennen palkkaa.

-naksutinta jotkut käyttää niin, että yksi naksaus on "hyvä, jatka vaan samalla tavalla" ja kaksi naksausta "palkka tulossa". (En tiedä miksei yhden naksauksen sijaan käy kehu? Niin kai useammin tehdään.)

-jos pakote ei toimi, se on riittämätön. Ihan sama miten herkkä tai nössö koira ohjaajan mielestä on, jos koira ei reagoi pakotteeseen toivotusti, se ei ole ollut siinä tilanteessa sille koiralle riittävä ja jos mitään ei muuteta, koira tulee vain turtumaan siihen. Kiellon jälkeen pitää heti muistaa kertoa mitä sitten pitää tehdä, ja kuitata kun koira tekee oikein. "Lopeta toi", "lopeta toikin" ja "lopeta se kanssa" on aivan väärin!

***

Fb:ssä oli loistava kommentti. "Jos sä haluat että sun koira on bortsu, niin mikset sitten ottanut bortsua?" En mä halua sellaista, tiedän että tämäkin on vain joku asennevamma mutta en usko että mulle koskaan tulee bortsua tai malia koska "kaikilla" harrastajilla on sellainen ja ne on muka ainoat oikeat rodut. Se että mun treeniryhmässä on monta kivaa bordercollieta ei myöskään takaa että mulle osuisi sellainen, tiedän meinaan läjäpäin niitäkin joita en kuunaan nurkkiini haluaisi. Mulle myös sanottiin, että olenhan mä oikeasti saavuttanut kahdella ei-niin-tyypillisellä rodulla jo kaikenlaista, ja sekin on ihan totta. Kateellinen on silti aina niin helppoa olla ja haluta aina jotain mitä itsellä ei ole. Häpeän mä sentään.

***

Sienen suorituksista osa on videolla, sitten loppui akku. Nyt ei tee yhtään mieli edes katsoa niitä mutta jospa joskus myöhemmin. Jos siellä on jotain näkemisen arvoista niin voinen lisätä tähänkin.

1 kommentti:

Petrala kirjoitti...

Kiitos tästä! Aivan järkyttävän paljon hyviä vinkkejä :)

\Petra