lauantai 14. joulukuuta 2013

Juha Korrin leikitysluento

Korrien leikitysluento oli alkua huomisen koulutukselle, tosin luento oli suuremmalle porukalle avoin ja huomenna ollaan "omalla porukalla". Vähän arvoin etukäteen onko siellä mitään uutta ja kannattaako mennä, mutta kiitos jumalan jaksoin raahautua paikalle! Oli erittäin antoisa parituntinen, luennoitsija oli osaava ja ilmeikäs ja vaikka sinänsä täysin uutta asiaa ei enää tullutkaan, selkiytyi moni juttu. Sain myös roppakaupalla inspiraatiota kummallekin koiralle, ja voi olla että vaihdan vielä huomisen ennakkoon ilmoitetut treeniaiheeni nyt tämän perusteella :D

* vietti = sisäsyntyinen. Tarkoittaa sitä, että koira osaa toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla olematta opittua (esim. suomalainen ja kiinalainen täysin eri oloissa elävä, eri asioita oppinut koira). Kaikki sisäsyntyinen toiminta ei kuitenkaan ole viettiä.

* vietillä on neljä tunnusta
1. viretila (ennen avainärsykettä)
2. avainärsyke
3. toiminta
4. viettipäämäärä

* koiraharrastuksessa viettejä voidaan ajatella olevan viisi. Olemassa on toki myös muita viettejä, esim. pentujenhoivavietti. Paimennusviettiä ei Korrin mielestä ole olemassa, vaan se on katkaistua saaliskäytöstä. Leijonia käytettiin monessa kohdassa esimerkkinä ja saalista vaaniva leijona voi hiipiä ja koota hyvinkin paimenkoiramaisesti, mutta etenee myös puruun ja saaliin omimiseen ja syömiseen toisin kuin se paimenkoira.
-saalisvietti
-puolustusvietti
-laumavietti
-ravinnonhankintavietti
-sukupuolivietti (harva hyödyntää sitä koulutuksessa, sen sijaan siitä voi olla haittaa, kts. alempana) 

Saalisvietti ja ravinnonhankintavietti on periaatteessa sama asia (saalistaminen tähtää ravinnon hankintaan), mutta koska ihmiselle on koirankoulutuksessa aivan eri asia palkata namilla tai lelulla, käsitellään niitä eri vietteinä.

* saalisvietti
-viretila: nälkä (ei usein näy kotikoirilla, jotka syö säännöllisesti, vrt. leijona joka kylläisenä täydellä mahalla ei lähde läheltä ohi juosseen antiloopin perään)
-avainärsyke: nopea poispäin suuntautuva liike
-toiminta: jahtaaminen, pureminen, kantaminen

-sopiva nälkä voi auttaa koiraa myös leikkimään paremmin, mutta ei usein suurta merkitystä
-saalispuru = syvä, kova, rauhallinen. Aivan eri asia kuin jos leijonat tappelee keskenään ja kevyesti rouhii toisiaan.

-saaliskäyttäytymisessä jahtaaminen (saaliin tavoittelu) on vain kolmasosa. Usein näkee kentillä harrastajia, jotka kehuu saaliin perään sinkoavaa koiraa todella saalisviettiseksi. Kaksi kolmasosaa eli puruote ja saaliin omimishalu on kuitenkin yhtä oleellisia saalisvietin määrittelyssä noin teoriassa. Käytännössä kuitenkin harrastusten kannalta oleellista on se, kuinka paljon koira haluaa saalistaa ja kuinka kovaa se tavoittelee sitä, vaikka ketju lakkaisi siihen ettei koira ota saalista esim. lainkaan suuhunsa tai ei halua pitää sitä. Vain suojelussa ja virkakoirien voimankäyttölajeissa käydään kiinni ja siten saalisvietin kaikkien osa-alueiden vahvuus on oleellista.

-jos levännyt koira viileässä kesäillassa saalistaa hyvin, ja toinen koira saalistaa hyvin edelleen käytyään 20km lenkillä 25 asteen helteessä, aivan eri asia! Viettiin siis vaikuttaa esim. koiran kokema rasitus, olosuhteet ja monet ulkoiset tekijät.

-saalisvietti voi ilmentyä hyvin eri "tasolla" eri tilanteissa ja yhden kerran perusteella sitä ei voi määrittää. Koiraa pitää nähdä monta kertaa erilaisissa olosuhteissa. Esim. kaavio alla (S= halu saalistaa, H=koiran kyseisessä tilanteessa kokema häiriö, esim. väsymys, ympäristö, jne):


* puolustusvietti
-viretila: aina aktivoitavissa! poislukien ne koirat, joilla puolustusviettiä ei ole lainkaan.
-avainärsyke: uhka
-päämäärä: uhasta eroon pääsy a) hyökkäys b) pakeneminen = turvaan pääsy

Jos kentälle tuodaan kaksi koiraa ja niitä uhataan, ja toinen pakenee täysillä ja toinen hyökkää täysillä, kummalla on suurempi puolustusvietti? Vastaus on että yhtä suuri. Jos koira ei reagoi uhkaan tai esim. tulee moikkaamaan uhkaajaa, silloin puolustusvietti on heikko (poislukien paineistuminen lamaantuneeksi asti, jolloin koira väistää koko tilanteen).

Koiran vahvistamista uhkaamisen kautta tehdään paitsi suojelussa myös muutenkin. Tällöin on huomattava, että mitään vahvistumista ei voi tapahtua, jos koiralla ei ole koko viettiä. Puolustusviettistä koiraa uhataan -> koira reagoi -> uhka väistyy ja koira kokee onnistuneensa -> vahvistaa. Jos koira ei kokenut uhkaa ja se esim. olisi ollut tulossa moikkaamaan uhkaajaa tai katseli taivaan lintuja, ei se koe myöskään menestystä kun uhka poistuu.

* laumavietti
 -aina aktivoitavissa, mutta varsin laaja ja osin epäselväkin kenttä

1: viettipäämäärä: lauma on kasassa (esim. marjametsässä kun porukka hajoaa). Toiminta esim. ulvomista ja avainärsyke lauman hajoaminen tai yksin jäänti.
2: toisaalta viettipäämäärä saada laumanjohtajan hyväksyntää, elää laumassa. Toimii vain jos laumajärjestys kunnossa. Jos siinä epäselvyyksiä, koira voi kokea ihmisen antamat rapsuttelut ja kehut mielistelyksi (vrt. pentukoira nuolee aikuisen koiran suupieliä ja kyyristelee sen edessä). Jos laumavietti on kunnolla pelissä, silloin sillä saa hyvän tottiksen.

-edellä käsitelty on steriili teoria, oppimista tapahtuu heti koiran syntymästä saakka. Esim. ekalla ja tokalla kerralla annetaan oikea poispäin suuntautuva viettiärsyke patukalla. Saalisviettiselle koiralle jo kolmannella kerralla yleensä ei ole väliä vaikka lelu tulisi sitä kohti, koska se on jo oppinut "patukka=saalis!!". Jos sen sijaan aloitettaisiin tunkemalla pennulle patukkaa naamaan, hyvin harva koira purisi siihen ainakaan niin hyvin kuin poispäin menevään.

* miksi viettejä hyödynnetään?

1. koiralle halutaan opettaa liikkeitä "tee näin aina" -> sen pitäisi kokea omasta mielestään menestystä
-ei-toivotuissa käytöksissä voi olla hankalaa sanoa mikä koiran kokema menestys on. Esim. yksin ollessaan huutava koira, jota ohjaaja menee ojentamaan. Huuto jatkuu heti kun ohjaaja taas poistuu. Ohjaajan mielestä koira ei kokenut menestystä, mutta koira omasta mielestään koki, kerta käytös jatkui. "Vähän ikävää että tuli turpaan, mutta kokonaisuus (ohjaaja palasi) jäi plusssalle silti".
-jos koira jatkaa vain vaikka ohjaaja ei mene takaisin, se on vaan sinnikäs :)
-teoriaratkaisu: ohjaaja ei tule koskaan takaisin kun koira huutaa. Kokeile odottaa 15h, 20h, jne...
-käytännön toteutus ei usein onnistu, kuten ei tässäkään tapauksessa.
-useissa tapauksissa kuivaharjoittelu ilman koiraa, esim. palkan suunta piti muuttaa seuruuliikkeeseen vas. kaulukseen vas. kädellä annettavaksi -> harjoittele sujuvaksi ilman koiraa

2. viettipäämäärä: jos koira tekee toimintoja tietyn vietin vallassa ja pääsee päämääräänsä, voidaan olla varmoja että koira koki menestystä. Poislukien esim. nälkä - tuolta tyypiltä saa ruokaa - mutta tuolla on juoksunarttu-> saavutti silti omasta mielestään menestystä

3. into, suoritusvarmuus, keskittyminen, intensiivisyys, hyvä motivaatio -> nämä tulee usein kaupan päälle kun koira on hyvässä vietissä
-osittainen viettipäämäärä = esim. yksi nami, ei aina tarvetta syöttää kylläiseksi asti

4. vietti joskus pohjana käytökselle, esim. paimentaminen, suojelun hyvä puruote
-koetapa opettaa naksuttimen ja namien kanssa näitä koiralle, jolla ei ole lainkaan tarvittavaa viettiä!

5. suurin syy: emme osaa kouluttaa koiria ilman viettejäkään. Miten koira opetetaan luotettavasti ja ripeästi istumaan käskystä kehumatta tai palkkaamatta sitä koskaan siitä?

* ennen koulutuksen aloittamista
-päätä mitä viettiä käytät missäkin; nami vai lelu?
-koira kertoo totuuden -> jos ei kehity, muuta jotakin. Ei saa väkisin pitäytyä esim. lelussa koska "niin kuuluu tehdä"
-seuraa -> lelu -> koira alkaakin repiä sitä (repiminen ei ole saaliskäytöstä) -> "apua, nyt se ei enää saalista, mikä meni pieleen?" <- ei näin! Pääasia että on hauskaa, viettiteoria on vain teoria pohjana taustalla.
-jos koira esim. luopuu lelusta nopeasti (puutteita saalisvietin omimisosassa) mutta on heti valmis tavoittelemaan sitä uudestaan, kaikki on ihan ok eikä siitä tarvitse tehdä ongelmaa
-jos koira ei mene rauhaan, se ei saalista enää. Repiminen yms on ok jos koira siitä nauttii, mutta se ei ole enää saalisvietin alla. Saalistaminen johtaa aina rauhaan ja jos koira ei "tee rauhaa", sen saalisvietti ei syystä tai toisesta kanna sinne asti.

* kilpailuissa menestyminen: parasta jos laumavietti hyödynnettävissä
-juoksunarttu vs. nami: jos ohjaaja on hyvä johtaja, koira ei koskaan jätä namia ja valitse sen sijaan narttua
-laumavietti ei perustu treeniin (hidas ja rauhallinen ohjaaja voi tietoisesti valita "esittävänsä" 15min treenin ajan sähäkkää leikkijää vaikkei se olisi hänelle luonnollista), vaan 24/7 elämään. Lähtee ihmisen persoonasta ja koiraa on hyvin vaikea huijata, ihminen ei voi näytellä jatkuvasti muuta kuin on. Jotain "temppuja" voidaan käyttää tukena, jos auktoriteetti ei tule luonnostaan, esim. luvan odotus ruokakupilla ja ulko-ovella ja autoon tai muualle ikävään paikkaan saaminen pelkällä äänellä. Ei kiskota koiraa, eikä houkutella sitä namilla, vaan ohjataan vain äänellä "ei" kun yrittää venkoilla ja "hyvä" kun tekee oikeaan suuntaan. Lisäksi voidaan suunnitella esim. treenihalliin joku koiralle ennalta täysin vieras harjoitus, mihin ei ole käskyjä olemassa. Esimerkkinä yhdessä nurkassa ämpäri, keskellä pallo ja toisessa nurkassa noutokapula. Koira ohjataan ensin irtoamaan ämpärille vain "ei" ja "hyvä" -sanoja käyttäen (kai tässä saa sanoa "mene" tai jotain kanssa? :D Kunhan ei ole erikseen tuttua käskyä "mene ämpärin taakse"). Kun se seisoo ämpärin takana naama kohti ohjaajaa, se lähetetään noutamaan kapula, ja sen ollessa puolimatkassa tulossa kohti pitää irroittaa kapula siihen ja mennäkin pallolle.

* lelu vai nami?
-lelulla keskimäärin sähäkämmät suoritukset
-koiran mukaan/mitä haluaa eniten!
-kumpaa on valmis pidempään odottamaan? Testataan antamalla nami, odottamalla 2s, antamalla nami jne ja jonkun viidennen-kuudennen namin jälkeen jäädään vain odottamaan täysin passiivisina. Jos koira odottaa pari sekuntia kanssa ja häipyy sitten, se ei halua juurikaan lisää nameja. Ihanteellista olisi jos 20-30s jälkeen koira alkaisi vapista tai hieman liikahdella, 40s kohdalla vinkua ja 50s kohdalla haukkua että tuleeko sitä namia vielä vai ei. Sama testataan myös lelulla. Useita kertoja eri tilanteissa tehtynä tulosta voinee pitää aika luotettavana.

* ongelmia leikkimisessä?
-ohjaajan pitää käsitellä lelua saaliinomaisesti
-leluun väh. 50cm liina
-jos koira ei ole purussa, lelu liikkuu pois. Ehdottomasti myös juuri kun koira on saavuttamaisillaan lelun ja pureutumaisillaan siihen. Jos tässä vaiheessa yhtään myötää "antaa sen nyt saada se kiinni", lelun hidastuva liike tuntuu helposti koiran suussa siltä, että lelu tunkeutuu koiran suuhun -> turn off vietikkäällekin koiralle. Oikea saalis ei luovuta ja anna koiralle tasoitusta vaan pakenee henkensä edestä viimeiseen saakka!
-jos koiralla tiukka puru mutta koira passiivinen (ei vedä), ohjaaja pitää pienen tasaisen tuntuman/vedon leluun
-jos koira vastustaa = vetää lelua itselleen, sen pitää kokea menestystä, eli ohjaaja myötää heti. Tiukka puru tulee tällöin saalisvietin kaupanpäällisinä. Yksikään koira ei lelua itselleen vetäessään mälvää samalla, on mahdotonta vetää jos ote elää (tai voi niin tehdä mutta silloin lelu karkaa, kts. alla).
-myötääminen tapahtuu antamalla lelussa olevan liinan liukua käsien läpi. Ohjaaja puristaa liinaa koiran mukaan; pennuille ja aloitteleville tosi löysästi jotta pienikin veto saa koiran saavuttamaan lelua, ja lopulta jopa voimiensa takaa että koira joutuu oikeasti vastustamaan. Missään tapauksessa ei käytetä lelua jossa narun päässä on lenkki. Tällöin myötääminen ei ikinä voi tulla oikea-aikaisesti, vaan koira vetää hyvin, ohjaaja päättää irroittaa -> ennen kuin lelu oikeasti tulee koiralle päin, hetki meni jo ohi.
-jos ote on löysä tai levoton, saalis karkaa heti! Tämä on monelle todella hankalaa ja edellyttää 100% keskittymistä leikkiin jatkuvasti. Sitä on kuitenkin mahdollista harjoitella ja se voi tulla yhtä sujuvaksi kuin esim. autolla ajaessa kädet ja jalat toimii yhteistyössä ilman että aktiivisesti pitää miettiä mitä mikäkin tekee. Jos ohjaaja osaa olla täsmällinen, levoton ote korjaantuu parissa viikossa, jos saalis siis joka ainoalla kerralla karkaa heti kun ote elää.
-yleensä koira haluaa ison lelun (vrt. kepit metsässä, useat koirat on "hieman" suuruudenhulluja niiden kanssa :D), suun täydeltä, ja lelun tulisi olla pehmeähkö mutta ei niin löllö että kovassa purussa koiran leuat osuvat yhteen. Tämä oli keskimäärin, valitse aina oman koirasi mieltymysten mukaan! Jos joku tykkää eniten lipputangon narusta, se on sitten sen valinta ja ohjaajan täytyy unohtaa keskiarvon haikailu.

* entä jos koira ei kiinnostu oikein kummastakaan (nami/lelu)?
-ennen vanhaan koirat koulutettiin tekemään koska ohjaaja käskee (laumavietin hyödyntäminen)
-ennen arvostettiin enemmän käytännössä toimivaa koiraa, esim. joskus muinoin suojelukoiria kokeeseen koulutettaessa ajateltiin että niiden pitää toimia siviilissäkin jos tulee joku tilanne! Vietikkyys ei ollut niin suuressa osassa ja ajatus oli että koiran on toimittava missä vaan kun ohjaaja niin käskee. Haettiin enemmän tasaista pitkäkestoista suoritusta ja varmuutta, ei hetken kiihkeyttä.
-nykyään ollaan tulossa vähän takaisin päin, välissä oli kausi jolloin koirat oli pitkälti vain "pallopallopallo" ja paskat ohjaajasta (mikä tuotti toki näyttäviä kisasuorituksia), ja nyt moni kisaaja korostaa taas laumavietin merkitystä, ettei koira tekisi töitä vain pallolle

-valitaan 100 "ei kovin innokasta" koiraa (ei random 100, vaan sellaisia jotka on jo todettu olevan heikompaa tasoa) ja käydään läpi kuinka suuri osa niistä voidaan "pelastaa" milläkin metodilla:

1) vietin alainen toiminta ponnetonta: voidaan säädellä kolmella muulla osatekijällä:
-viretilan nosto/nälkä
-voimakkaampi avainärsyke (esim. saalis raipan päähän vieheeksi, parempi nami)
-viettipäämäärä: enemmän + pitkäaikainen = laskee, vähemmän + lyhytaikainen = nousee. Toisaalta esim. korkeaviettisten suojelukoirien on hyvin tärkeää joskus saada niin paljon kuin koira itse haluaa, jotta se saa välillä purkaa kokonaan eikä aina vain hetkellisesti. Esim. kerran pari kuussa koira saa pitää hihaa niin kauan kuin haluaa ja ohjaaja vain odottaa rauhassa sen vieressä. Saattaa mennä 45min-tuntikin.
-liika kiihkeys; mikä on liikaa? Peilataan aina hermorakenteeseen ja vietin ja hermojen pitäisi olla samalla tasolla.
-tämä pelastaa 10 koiraa sadasta

2) turhauma
-eroaa satunnaispalkasta!
-jo opitun asian koira tekee parhaiten (halukkaimmin) satunnaisella palkitsemisella
-opetellessa uutta palkataan aina
-esim. liikkeestä istuminen, tehdään yhdessä treenissä toistoja palkkaamatta kertaakaan, avustaja tai videokamera seuraa koiraa. Usein esim. kolmas istuminen on nopein, saattaa hyvin olla kuitenkin tyyliin neljästoistakin.
-jos kolmas nopein, koira saa sadalla toistolla 33 kertaa palkan (eli laskennallisesti joka kolmannesta, ei kuitenkaan järjestyksessä palkaton, palkaton, palkallinen)
-usein palkkaamisen tarve on suurempi ohjaajalla...
-turhauma on suurin, kun ei saa jotain, mitä piti jo varmana. Jos palkka ei tulekaan totutusti kuun 15. päivä, voimakas turhauma aiheuttaa osalla jopa aggressiota
-ensin luotava kuva varmasta palkasta, esim. palkataan seuraamisessa 10 askeleen jälkeen tai laitetaan joku merkki tai ihminen ja palkataan aina sen kohdalla. Ttreenataan näin useana päivänä esim. 10 kertaa. Sitten yhdennellätoista toistolla palkkaa ei tulekaan; totutussa kohdassa ohjaaja vapauttaa koiran palkkasanalla, kaivaa palkan esiin, mutta takana valmiina ollut apuohjaaja estää koiraa liinalla saamasta palkkaa ja vie sen vaikka autoon asti kun ohjaaja hilluu palkan kanssa edelleen
-seuraavalla kerralla koiran pitäisi jo seuraamaan lähtiessä nostaa virettä "jo nyt on perkele sen palkan kanssa, tänne se nyt"
-pelastaa 10 koiraa sadasta

3) patoaminen
-painekattilavertaus
-esim. perusasento: mikään ei saa liikkua, ohjaaja kieltää/kehuu
-kun tämä sujuu, avustaja tarjoaa parhaan vietin avainärsykettä, esim. lelun potkiminen koirakon edessä. Ohjaaja kieltää koiraa reagoimasta, mikään ei saa koirassa liikkua. Lopulta lupa purra kiinni -> pitäisi purkautua voimakkaammin kuin normaalisti
-liian kiihkeälle koiralle jopa elimellisesti vaarallista
-pitkittynyt patoaminen nostaa koiraa -> jos viettiä jo valmiiksi ihan tarpeeksi, tämä ei ole toivottua
-pelastaa 10 koiraa sadasta

4) aktivointi
-palkkaa ei saa tekemällä, vaan sen jälkeen se pitää vielä vaatia itselleen (haukkua)
-koira opetetaan haukkumaan ensin muualla, merkkisana, ohjaaja passiivinen
-opetus: kun tekee hyvin, saa haukkua
-sen jälkeen hauku-käskyä aletaan käyttää kuten naksutinta, eli koiran tehdessä hyvin "hauku" -> palkka
-pian koiran alkaa tehdä mieli haukkua, mutta oma-alotteinen haukkuminen kielletään -> patoaa
-kun saa luvan haukkua ja on varma palkasta, ei saakaan sitä -> tuottaa turhaumaa
-seuraa -> hauku -> palkan sijaan sivulle jne.
-turhaumalla on rajansa ja silloin koira menettää uskon palkkaan (kukaan ei tee puolta vuotta töitä jos palkkaa ei enää ole maksettu sovittuna tilipäivänä, vaan vaihdetaan työpaikkaa) -> koirakohtaista kuinka paljon sitä uskaltaa käyttää, varottava ettei käänny itseään vastaan
-yhdistämällä aktivoinnin, patoamisen ja turhauman pelastetaan 20 koiraa sadasta

5) kanavointi
-koiran (vähäinen) halu saalistaa ei vaikuta lopputulokseen, mutta tässä metodissa on käytettävä purupatukkaa, nami ei käy
-vietin A viretilassa vietin A avainärsykkeeseen reagoimalla vietin B viettikäyttäytymisellä pääset vietin A viettipäämäärään. Sekavaa? Esimerkki selkeyttää alla :)
-käytännössä useimmiten kanavoi puolustusvietin saaliskäyttäytymiseen (puolutusvietti on aina aktivoitavissa ja harvalla sitä ei ole lainkaan!) , mahdollista myös laumavietin kanavointi saaliskäyttäytymiseen
-koiralla oltava arjessa oikeuksia, esim. oikeus koskemattomuuteen (nukkuvaa koiraa ei herätetä tunnin välein vain koska ohjaajaa huvittaa tehdä niin, tai jos koira makaa sallitulla paikalla, sitä ei väistätetä ilman hyvää syytä jne. Ruuan kanssa annettavia oikeuksia voidaan valita tarpeen mukaan, esim. aikuistaloudessa koiralla voi olla oikeus syödä rauhassa, lapsiperheessä vahinkojen minimoimiseksi se voidaan totuttaa siihen että sen kupille mennään - tärkeintä on että sekä koira että ihminen tietää mitkä ne koiran oikeudet ovat. Voivat myös vaihdella talouskohtaisesti, esim. jossain saa mennä sohvalle, jossain ei.)
-nyt aletaankin rikkoa koiran oikeuksia, esimerkkinä on poskesta nipistäminen, mutta tähän voi keksiä mitä vaan minkä tietää ärsyttävän omaa koiraa. Tärkeää tehdä eri paikoissa alusta asti, jotta yleistyy ohjaajan vihjeestä riippuvaiseksi, ei ympäristöstä tms.
-valitaan joku ennalta tuntematon sana, tässä "vapaa". Sanotaan se painokkaasti, jopa hieman uhkaavasti, kun koira on ei-käskyn alla ohjaajan edessä. Samalla viedään käsi koiraa kohti, nipistetään sitä poskesta, vedetään käsi pois. Ja toistetaan pari kolme kertaa. Tämän jälkeen koira luultavasti reagoi jo lähestyvään käteen esim. hieman huulta nostamalla, jolloin ohjaaja heti vetää käden pois ja perääntyy (=vahvistaa koiraa). Siltä erää lopetetaan ja seuraavana päivänä sitten uudet treenit.
-toistetaan kunnes koira irvistää pelkästä vapaa-sanasta ilman että ohjaaja ehtii siirtää kättä kohti koiraa
-sitten pieni irvistys ei enää riitä, vaan koiran pitää irvistää kunnolla, murista, haukkua jne.
-kun "vapaa" täysin passiiviselta ohjaajalta saa aikaan painokkaan "et koske muhun" -haukun, ohjaaja voi tuijottaa koiraa ihan hiljaa useita minuutteja ja se on koko ajan jännityneenä valmiina puolustamaan oikeuksiaan, on aika ottaa lelu käyttöön
-koiran ollessa tässä tilassa kiukkuisena, sille tarjotaan patukkaa. Koiran pitäisi kanavoida ja esittää saalisvietin voimakas, syvä puru. Jos koira yhtään löysäilee purussa tai meinaa herpaantua, ohjaaja antaa lisää ärsykettä tuomalla kättä lähemmäs/nipistämällä
-metodissa on suuret riskit ja kahdella tapaa voidaan päätyä siihen, että koiran harrastusura loppui, tai pahimmillaan koko yhteiselämä
1) liian tiukkaa "kaivelua" -> koira latistuu ja menettää kaiken itseluottamuksensa
2) jos laumajärjestys ei ollutkaan täysin selkeä, koira alkaa nousta liikaa ja lopulta ei ehkä tyydy enää haukkumaan, vaan käy oikeasti päälle. Jos johtajuus on kunnossa 23h 55min vuorokaudesta, koira kyllä kestää 5min kiusaamista ilman että se alkaa kuvittelemaan mitään. Sille voin opetetaan, että se saa raivokkaasti puolustaa oikeuttaan koskemattomuuteen.
-tällä voidaan pelastaa 40 koiraa sadasta


Loput 10 sadasta... no, niihin ei auta mikään. Meinasin kysyä lopuksi että mitä niille tehdään, mutta kaipa joku pitää koira kotikoirana ja toinen pistää kiertoon saadakseen paremman tilalle. Vähän epäselväksi jäi milloin koira luokitellaan tähän "toivottomat" -kategoriaan. Ollaanko me esim. siellä? :D

Sitten yleisön kysymyksistä nousseita asioita:

-klassinen ehdollistuminen ennen instrumentaalista ehdollistumista = tunnetila ennen tekniikkaa
-vihjesana "tottikseen" pitäisi toimia kuten Pavlovin kellonsoitto = kuola alkaa erittyä (namikoirilla)!
-vihjeet kannattaa valita niin, että niitä voi kokeessakin käyttää, esim. sana "tottikseen" sekä ohjaajan passivoituminen jäykkään perusasentoon
-koiran pitää tietää kentälle tullessa onko se tulossa tottikseen vai puruihin, vaikka viretila ja palkka olisikin samat
-vihjeet yleistetään eri ympäristöissä, jotta koira todella erottelee ohjaajan eikä ympäristön perusteella. Esim. metsälenkillä koiran mennessä edellä ohjaaja jää seisomaan "tokoasentoon", koira ehkä vilkaisee mutta jatkaa matkaa. Kun lopulta palaa katsomaan että mitä nyt, ohjaaja palkkaa koiran. Toistojen myötä heti kun huomaa silmäkulmastaan ohjaajan jähmettyneen takana tokoasentoon, ryntää luokse palkan toivossa.
-tärkeää rytmitys, ei samaan aikaan! Moni ohjaaja opettaa niin, että vihjesanan kanssa alkaa leikittää koiraa. Toimii treeneissä mutta kokeessa ei, koira ei ymmärrä pelkkää sanaa ohjaajan ollessa jäykkä. Asento -> 3s -> sana -> 3s -> palkkaus.
-parissa viikossa pitäisi alkaa näkyä tuloksia

-kisaavalla koiralla iso osa harjoituksista pitäisi olla pelkkiä aloitusharjoituksia! Jos koira tulee kentälle huonossa kontaktissa ja ehtii nuuhkia ilmaa tai kyttäillä paria, ohjaajan itseluottamus ja usko tulevaan alkaa laskea välittömästi. Vertaa koiraan, joka on superskarppina kontaktissa ohjaajaan ja seuruun ekalla suoralla täydellistä seuruuta tehdessä ohjaaja ajattelee että jumaliste nyt me näytetään ja me niin osataan tämä. Aloituksella on iso merkitys, ei ole mitään väliä jos koira tekee treeneissä 100p tottiksia, jos kokeessa aloitus ei onnistu.

-vinkuminen on vietin (turhauman) ja hermorakenteen epätasapainoa. Jos koiran hermot on esim. tasoa 3 ja viretila kohdassa 5, ja ohjaajan kiellosta laskee tasolle 2, koira hiljenee ja kielto toimii. Jos sen sijaan hermot on 3 ja vire 8, ja kiellosta laskee tasolle 5, koira jatkaa vinkumista. Ohjaaja yleensä alkaa kieltää koiraa yhä enemmän ja hermostuu itsekin, jolloin koira hermostuu entisestään ja alkaa odottaa sellaista (henkistä) painia -> turhautuu yhä enemmän. Vinkumisen korjaaminen on huomattavasti lohdullisempaa jos ongelma on alkanut vasta ja koiralla on takana esim. vuosia hiljaisia treenejä. Sen sijaan jos alusta asti koira on saanut vinkua ja ehtinyt jo oppia aivan väärän tunnetilan, vuosia menee vähintään yhtä paljon pelkkään sen muuttamiseen, jos se onnistuu koskaan. Yksinkertaistettuna lääkkeenä on koiran palkkaaminen niin usein, ettei se ehdi turhautua, ja ohjaajan täydellinen rauhoittuminen. Vinkuvalla koiralla on liian heikko usko palkkaan eikä se pysty odottamaan sitä, siksi se pitää uudelleenkoulutuksen alkuvaiheessa palkata niin tiuhaan ettei se ehdi turhautua.

-noudon lähtöhaukku tmv taas on aivan eri asia kuin jatkuva vuotaminen ja siitä päästään pitämällä huoli, että haukkuminen ei johda menestykseen. Esimerkiksi koira on liinassa ja lähtöhaukun jälkeen se stopataan ja otetaan takaisin sivulle. Ohjaaja voi myös moittia koiraa jos se sen kestää. Tai avustaja voi olla kapulan lähellä ja haukahduksen jälkeen ottaa kapulan itselleen, jolloin koiraa estetään saamasta sitä. Lähtöhaukkua kitkiessä pitää ehdottomasti muistaa, että riittävä seuraus on se että koira ei vain pääse noutamaan, ei ole tarkoitus että koko maailma kaatuu päälle!
-vaikeinta on koira tekee yhtä aikaa väärin ja oikein, esim. lähtee ohjatussa noudossa oikeaan suuntaan mutta haukahtaa. Koiran voi olla vaikea ymmärtää, että suunta oli oikein mutta ääni ei.
-pelkkää väärää ei voi toistaa, jos esim. huomaa tekevänsä kymmenettä kertaa samaa ja koira edelleen haukahtaa, jotain pitää muuttaa että saadaan onnistuminen. Pelkkä väärä ei opeta koiralle mitään ja oppimiseen tarvitaan se kontrasti mikä johtaa menestykseen ja mikä ei, koirat on tosi huonoja keksimään "miten sitten pitää tehdä". Eli noudossa esim. talutetaan koira kerran pannasta pitäen sinne kapulalle, että saadaan onnistunut hiljainen nouto ja päästään palkkaamaan siitä.

Huomenna sitten jatkuu käytännössä! Sain huisin paljon ideoita! Ehdottomasti suosittelen luentoa muillekin :)

1 kommentti:

Anne kirjoitti...

Kiitos näistä muistiinpanoista. On tässä taas Annella paljon märehdittävää... :D