Hakukoulutus

Sari Kärnän hakukoulutus. "Aattelinkin, että eiköhän ala tapahtua, kun Laura lukee suunnitelmat koulutuspäivästä. :D" Olen siis ollut menossa Jyväskylän holskuryhmän hakutreeneihin vaikka miten monta kertaa, ja nyt kun puhuivat että voisi tarttea ulkopuolista kouluttajaa, tempaisin kaksi yhdellä iskulla. Sitten kävi vielä ihan jumalaton mäihä kaiken suhteen ja saatiin Sari äkkilähtönä. Edellisen illan ja yön olin team Vienon vuokramökillä Kangasniemellä puolimatkassa. Juoksuinen Lotta jäi kotiin, niin mä sain mudin mukaan. Noi on kyllä silleen tosi tervepäiviä molemmat, minne vaan laitan pedin ja sanon että tässä on meidän sänky, ne nukkuu oikein hyvin :)

No se haku. Mä tiedän Sarista sen verran, että osasin googlata kotisivut ja lukemani perusteella ehdotin ryhmälle häntä. Sari kouluttaa positiivisesti, minkä uskon olevan erityisen sopiva menetelmä holskuille (niille perinteisemmän linjaisille, ketkä ei ole superviettipommeja). Ryhmä vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja itse tykkäsin Sarin ajatuksista ja tyylistä kovasti, joten suosittelen lämpimästi!

Siellä se ukko on, mutta joku säätää vielä remmiä taskuun

Koiria pääsi äkkilähtönä paikalle viisi; Sienen lisäksi velipoika Ruka, Romeo (pk), Älli (lk) ja Carma (lk). Kaikk teki kaksi kierrosta ja lisäksi Sari treenasi oman koiransa. Oli tosi tosi avartavaa nähdä yhtä-vaille-käyttövalion treenit! Siltä sen siis kuuluu näyttää, mutta toisaalta siinä tuli myös muistutus siitä, että osaavankin koiran treeneistä on tärkeää tehdä vaihtelevat ja huolehtia koiran motivaatiosta. Jokaisella treenillä pitäisi myös etukäteen miettiä, mikä on sen treenin tarkoitus ja tavoite, ei vain mennä metsään ja tehdä jotakin.

Jotain juttuja, asiaa tuli taas aivan liikaa mun muistille enkä ehtinyt oikein kirjoittaa ylöskään, vaikka paperi ja kynä kädessäni välillä olikin.

• Suoraan eteneminen on oleellista ja sen opettamiseen pitää nähdä vaivaa. Keinot on monet; esim. hajunhaku, näyttäytyvä maalimies (ei kuumuville!) tai ääniavut. Koiran mielentila on oleellinen, se ei saa mennä ihan reikä päässä, joten yli kuumumista on ehdottomasti varottava. Kiihkeille koirille hajunhaku on tosi hyvä menetelmä, joskin siinä ohjaaja joutuu näkemään vaivaa edestakaisin kävelyn muodossa, mutta elämä on. :D
•  Hajunhakua käytettäessä on helppo opettaa koira olemaan reagoimatta tyhjiin piiloihin. Piiloja voi olla matkalla vaikka kolme kappaletta ja haetaan haju niiden ohi. Jos treeneissä on vaan yksi piilo radalla, siinä ei koskaan saisi olla maalimiestä - muutenhan koira oppii tosi nopeesti, että piilossa on aina ja alkaa herkästi ilmaista tarkistamatta asiaa. Tämä vaatii toki vähän vaivannäköä, "kevytpiilot" on kova sana.
• Ei peräänjuoksuja koskaan millekään koiralle. Tuore maalimiehen jälki jättää hajutunnelin, ja koira juoksee vain sitä pitkin. Ryhmässämme nähtiin useita jäljestäviä koiria, joten tallausten suunta, maalimiehen reitti piilolle jne tulee miettiä huolella. Koirahan ei ole tyhmä jäljestäessään, eikä sitä saa siitä torua, vaan treenit pitää suunnitella miettien mitä haluaa opettaa.
• Jälkien yli meneminen esim. niin, että maalimies on kiertänyt piilolle takakautta. Halutun piston poikki menee tuoreet jäljet, vaikka kahdetkin rinnakkain 5-10m välimatkalla toisistaan. Kun koira harhautuu niille, ohjaaja vain rauhassa laittaa sen uudestaan pistolle, kunnes etenee suoraan. Ohjaaja voi edetä itse yhä syvemmälle alueelle, jos koira ei muuten irtoa haluttuun suuntaan. Palkaksi siellä on maalimies.
• Risteilyn opettamiseen jo ihan alkuvaiheissa harjoitus, joka sopii myös motivaation nostamiseen: liikkuvat maalimiehet keskilinjan molemmin puolin. Aktiivinen on kyykyssä, passiivinen seisomassa. Alkuun voi tehdä ihan kentällä tai tosi selkeässä maastossa, tän päiväinen oli jo turhan peitteistä. Koska tässä opetetaan risteilyä, maalimiehet on näkyviä ja alkuun riittää joku ihan 15m matka keskilinjalta. Ohjaaja lähettää koiran ykköselle, joka on valmiiksi kyykyssä ja suorapalkkaa koiran (mieluiten ruokaa, lelulla ei ole tule sujuvaa treeniä). Sitten ykkönen nousee seisomaan ja passivoituu täysin. Koiraa autetaan aluksi niin, että ohjaaja kutsuu koiran keskilinjalle, mutta hyvin pian sen pitäisi saada itse hoksata, että passivoituminen = siltä erää loppuun lypsetty maalimies ;) Koira tulee keskilinjalle, kakkonen on valmiiksi kyykyssä, ohjaajan rintamasuunta kohti sitä, koira tulee ohjaajan luokse (alkuun voi palkata tästä, tavoitteena kuitenkin sujuva irtoaminen ilman mitään pysähdyksiä) ja suoraan lähetys kakkoselle. Samalla aikaa ykkönen liikkuu eteenpäin omalla puolellaan, ohjaaja on siirtynyt myös sen kohdalle keskilinjalla, ja homma etenee tällä tavalla 5-10 pistoa per puoli. Viimeisellä voi olla myös lelu loppupalkkana. Maalimiehet voi hyvässä maastossa mennä vinoon niin, että jos ne on alussa siinä 15m matkassa, lopussa ovat vaikka jopa 50m:ssä. Jos maasto on yhtään peitteistä, maalimies seisoo niin kauan että koira näkee hänet ja menee kyykkyyn vasta sitten. Tarkoitus ei ole etsiä, vaan risteilyttää - montaa asiaa ei opeteta yhtä aikaa. Kaikki teki tänään ekan kierroksen tätä ja tämä sopi ainakin näille koirille tosi hyvin!
  
  

  

  Täältä pitäis kai häipyä kun mitään ei enää tuu...?

• Hallinta pitää opettaa takaperin ketjuttaen. Osa koirista laskee, osa nousee, siis hallinnasta, mutta joka tapauksessa se pitää opettaa. Esim. maalimieheltä keskilinjalle tullessa alkaa ensin 5m ennen keskilinjaa ottaa käskyn alle -> palkaksi heti lähetys uudelle ukolle. Ei niin, että yrittää suoraan seuruuttaa 50m ukolta keskilinjalle.
• Keskilinjalle syötellen sopii alkuun useimmille koirille, mutta siihenkään on turha jäädä kiinni. Eli maalimies voi tuoda koiraa esim. 1/3 matkasta kunnes näkee ohjaajan keskilinjalla, ja passivoituu sitten. Ohjaaja kutsuu koiraa, palkkaa koiran nyrkissä olevalla namilla koiran tultua sivulle ja lähettää siitä heti toiselle puolelle. Ohjaaja on valinnut uuden lähetyspaikan jo valmiiksi, ohjaaja liikkuu eteenpäin aina koiran ollessa pistolla! Lähetyskohta on valittu ja näin koiran voi pistää suoraan sinne säätämättä keskilinjalla. Se säätö ei ole kellekään koiralle kivaa, sujuvuus on hyvin tärkeää.



Risteilyä

• Ääni- tai näköavut lopusta alkuun päin. Liikkuva maalimies, ensin piilolla 4 (siirtyy sivurajaa kakkoselle) ja 3 (siirtyy ykköselle). Koira laitetaan keskilinjalla katsomaan piiloa päin ja maalimies antaa äänen, koiran nimen tai esim. taputtaa. Sitten otetaan kolmonen, kakkonen ja ykkönen ja lähetetään koira ykköselle. Jos tehtäisiin toisin päin (1->4) ja lähetettäisiin koira ykköselle, se muistaisi sen nelosen viimeisenä ja vahvimpana ja luultavasti karkaisi sinne.
• Hallintaan oton voi opettaa esim. niin, että jos ohjaaja haluaa koiran pysähtyvän keskilinjalla, hän on koiraa kohti. Jos koira saa mennä suoraan vauhdilla yli, ohjaajan rintamasuunta on lähetyssuuntaan ja koira vaan tulee ohjaajan sivulta (päätä kriteeri, kuinka läheltä sen täytyy kulkea). Tällöin koira tietää jo kaukaa edelliseltä tullessa, mitä seuraavaksi tapahtuu; vähentää edelleen sitä säätöä keskilinjalla. Sujuvuus on tärkeää ja koiralle reilua, sitä ei voi kyllin korostaa :)

Pikapalkka hallintaan tulosta ja heti uusi lähetys

• Ei turhaa nillitystä suoraan menemisestä. Koiran silmin suoraan voi olla erilainen kuin ohjaajan, koiran silmät kun on aika paljon matalammalla. Jos koira siis lähtee vähän eri kulmassa kuin oli ajatus, sen pitää antaa mennä, kehua kun se palaa, ja tarvittaessa laittaa uudestaan. Jos sen sijaan koira lähtee suoraan mutta tekee sitten reilun käännöksen, tämä ei ole sallittua ja se kutsutaan pois uutta lähetystä varten.
• Tyhjät vasta kun koira osaa edetä suoraan ilman apuja ja kääntyä sivurajalla eteenpäin. Tyhjiä alkuun vain 1 per puoli. Tyhjiin voi myös päättää treenin ja palkata koiran itse kunnolla, niiden ei tartte olla aina keskellä rataa.
•  Ilmaisu maastoon vasta tyhjien opettamisen jälkeen! Tällöin valeilmaisujen mahdollisuus on oleellisesti pienempi (rullakoiralla). Jos koira ei osaa vielä tyhjiä, se on aina löytänyt pistolta ukon ja oppinut tulemaan rulla suussa keskilinjalle. Kun lisätään tyhjät, koiran on hankala ymmärtää että nyt sen kuuluukin tulla ilman rullaa. Toki tähän on lukemattomia eri koulutustapoja, mutta tämä on Sarin näkemys. Oli paljon puhetta siitä, että ei ole ainoaa oikeaa tapaa, mutta ohjaajan tulee miettiä itse ja vaatia perustelut, jos joku ehdottaa jotakin. Jos kouluttaja ei osaa perustella tai se ei kuulosta hyvältä omalle koiralle, pitää uskaltaa sanoa, että ei halua tehdä niin. Harvoissa asioissa on vain yhtä oikeaa tapaa, joten oman koiran tunteminen on tärkeää, jotta osaa valita sille mahdollisesti toimivat metodit.
• Ilmaisua maastoon siirrettäessä samalla treenillä alkuun vain joko kaikki ilmaisuna tai kaikki suorapalkkana, ei sekaisin. Koira menee helposti epävarmaksi kun välillä maalimies palkkaa ja välillä pitäisi ilmaista. Kun osaa ilmaista, näitä voi ja pitääkin vaihdella, jotta motivaatio säilyy. Jotkut koirat ei tykkää ilmaisusta, esim. Sarin oma nykyinen kisakoira selvästi vietillisesti laskee siitä, se on vain tyhmää sen mielestä. Tällaisen koiran ei todellakaan ole mikään pakko ilmaista joka ukkoa! Taitoa harjoitellaan sen verran, että se pysyy yllä, joka ukolla se ei kuitenkaan ole lainkaan välttämätöntä.

Kivaa! :D

Sieni teki ekalla kierroksella (hakutreeni nro. 6) tuota risteilyä. Autosta otettaessa se taas vinkui ja vaikka niin paikka kuin maalimiehetkin oli vieraita, ei mitään ongelmia. Loppua kohti mun käskettiin olla keskilinjalla hiljaa ja annettiin koiran itse miettiä maalimiehen passivoiduttua. Yhdellä kertaa se venasi aika pitkään istuen maalimiehen edessä, että mikä ihme tässä kestää, sieltä se taidettiin vielä huutaa pois mutta sen jälkeen alkoi tajuta itse :) Vikalta pistolta sai sienivingun kanssa.

Toisella kierroksella (7) otettiin ääniapuja, pyysin että huudetaan koiran nimeä. Otettiin neljä piiloa, kaksi ukkoa, ja äänet järkässä 4 -> 1 kuten yllä selitetty. Tämä ei sovi kaikille koirille, ja jos koira alkaa kuumua liikaa, pitää ehdottomasti lopettaa. Sieni pysyy kuitenkin varsin hyvin kasassa joten sille tätä voi käyttää, samoin haamuja (näyttäytyviä ukkoja) voi kokeilla. Hyvin se irtosi joka pistolle, maalimiehet oli sadetakkien alla piilossa eikä ollut ollut kuulemma moksiskaan. Maalimiehet syötti sitä vähän sivurajaa pitkin laatikkoa opettaen ja sitten hieman keskilinjalle päin tuoden. Kolmoselta koira tuli itse takaisin maalimiehen passivoiduttua, hyvä sipuli! Nelonen toi koiran keskilinjalle asti ollessaan viimeinen.

Tätejä!

Oli kyllä ihan todella antoisa koulutus! Keväälle jatkoa jo tilattu :)

Hannu otti kuvia, iso kiitos jälleen!